rhy.fi
Historiikki

Kurtin Erän Historiikki

JOHDANTO

Kun seura perustetaan, se syntyy useimmin tarpeesta. Meillä Kurtissa oli jo pitkään mietitty seuran perustamista; oli innokkaita metsästäjiä ja iso alue metsästysmaata, jolla ei ollut minkäänlaista järjestäytynyttä metsästys- ja riistanhoitotoimintaa.

Seuran perustamiskokous pidettiin 16.10.1983. Kokoukseen osallistui 36 henkilöä, maanomistajia ja muita kyläläisiä, joista suurin osa oli seuran perustamisen kannalla. Ensimmäisestä kokouksesta alkaen on yhtenä vahvana ajatuksena ollut se, että Kurtin Erä on koko kylän seura, jäseniksi on hyväksytty niin maanomistajat, kuin maattomatkin kyläläiset ja kaikki ovat olleet aina tasa-arvoisia seurassa toimijoita. Tämä on ollut yksi vahvuuksista, joka on vienyt meitä reilut 20 toiminnan vuotta eteenpäin.

SEURAN JÄSENET

Kurtin Erä ry:n jäseneksi liittyi seuran ensimmäisenä toimintavuotena 50 henkilöä. Tällä hetkellä seurassa on 87 jäsentä joista 13 on kunniajäseniä. Kunniajäseniksi on v:sta 1991 saakka hyväksytty kaikki 60 vuotta täyttäneet seuran jäsenet. Monet heistä ovat vielä hyvinkin aktiivisesti mukana metsästyksessä. Seuran jäsenistöstä noin 40-45 henkilöä metsästää aktiivisesti ja loput hieman vähemmän. Osa keskittyy pelkästään pienriistaa, mutta suurin osa on mukana myös hirvijahdissa. Metsästävistä seuran jäsenistä noin puolet asuu Taivalkoskella ja toinen puoli on nk. ulkopaikkakuntalaisia, eli metsästävät lähinnä seuran maa- ja vesialueilla. Seuran toiminnassa on myös ollut mukana henkilöitä, jotka eivät ole olleet seuran jäseniä, mutta ovat omalla toiminnallaan osoittaneet olevansa mukana toiminnassa ja tukeneet seuran toimintaa.

Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Olavi Karjalainen. Hän oli seuran puheenjohtaja vuosina 1983-1988. Sitten alkoi toimintaa johtamaan Juhani Karjalainen, Jussin johdolla toimittiin vuodet 1988-1996. Reijo Rautiainen on johtanut seuraa vuodesta 1996 ja hänen johdollaan mennään tänäkin päivänä.

Kurtin Erä ry:n ensimmäiseksi sihteeriksi valittiin Pekka Kainulainen. Pekka hoiteli sihteerin hommia vuodet 1983-1986. Vuodesta 1986 on seuran sihteerinä toiminut Hannu Pitkänen.

Jos oli jäseneksi liittyjiä heti seuran perustamisen jälkeen paljon, niin myös maanvuokraustoiminta lähti hyvin liikkeelle. Lähes kaikki kylän alueella asuvat maanomistajat ottivat seuratoiminnan omakseen. Ensimmäisen toimintakertomuksen sivuilta on luettavissa, että seuralla oli vuokrattua maa-aluetta 31.12.1984 3051 ha. Siitä on alue kasvanut siten, että parhaimmillaan seuralla on ollut vuokralla n.5000 ha maa- ja vesialueita. Tällä hetkellä meillä on vuokrattua maa- ja vesialuetta n.4400 ha. Seuran yhtenä vahvana toiminta-ajatuksena on koko ajan ollut, että suhteet maanvuokraajiin pidetään kunnossa, ja heitä muistetaan ainakin kerran vuodessa, jos ei muulla tavalla, niin ainakin peijaisten muodossa.

SEURAN TOIMINTAMUODOT

Riistanhoito

Ensimmäisestä kesästä lähtien on seuran toimesta tehty aktiivisesti riistanhoitotyötä; riistan ruokintaan käytettiin heinää 230 kg, lehtikerppuja tehtiin 20 kpl, riistapeltoja tehtiin 2kpl, joista ensimmäinen Lehmisuolle ja ihan käsipelillä kuokkimalla kymmenen innokkaan seuran jäsenen toimesta. Jäniksenruokintapaikkoja oli 30 kpl, nuolukiviä vietiin metsään 16 kpl, vesilintujen ruokintalauttoja kellui sorsien ilona 9 kpl, ja riistanhoitotalkoita pidettiin 5 kertaa.

Seuraavat vuodet aina näihin päiviin asti eivät ole muuttaneet, eivätkä vähentäneet aktiivisuutta riistanhoitoon. Riistapeltoja seuralla on enimmillään ollut kasvussa 14 kpl ja eikä se pinta-alakaan ihan pieni ole ollut, reilun hehtaarin verran on useana vuotena ollut ruokaa hirville ja jäniksille kasvamassa. Nuolukiviä on koko toiminnan ajan viety hirville pahimpaan suolanhimoon, keskimäärin 40 kpl vuotta kohden, parhaimpana vuotena vietiin 58 kpl, eli yhteensä on näiden 20 vuoden aikana viety hirville nuoltavaa metsään n.800 kiveä. Vesilintujen ruokintalautat ovat myös alusta olleet riistanhoidossa mukana.

Yksi tärkeä osa riistanhoitoa on pienpetojen pyynti. Ensimmäisestä toimintakertomuksesta löytyy jo 2 näätää, 25 minkkiä, 14 varislintua, 1 kulkukissa ja 1 kanahaukka. Kanahaukkaa ei sen koommin ole listoilla näkynyt, eikä varsinkaan nykyisin. Pienpetojen pyyntiin on seuran jäsenistöä innostettu seuran omalla kilpailulla, joka aloitettiin vuonna 1990. Alkuvuosina Kuuselan Niilo hallitsi kisaa. Vuodesta 1995, kun otettiin kiertopalkintopokaali käyttöön, on siihen melkein joka vuosi kaiverrettu Karjalaisen Markun nimi. Markku on vuosien saatossa tehokkaasti harventanut varsinkin näätäkantaa ja kettujakin on kertynyt melkoinen määrä. Vuosi 1987 oli sikäli historiallinen Taivalkosken rhy:n toimintakertomuksessa että sinne oli kirjattu saaliiksi supikoira, oli muuten ensimmäinen rhy:n toimintakertomuksessa, Markun saalista sekin
oli.

Riistanhoidosta ei tule myöskään unohtaa riistakolmion kesä- ja talvilaskentoja. Kurtin Erällä on ollut oma riistakolmio v:sta 1989 lähtien, aluksi Kisoslehon ja Kortejärven maastossa ja myöhemmin suurimmalta osin seuran omilla vuokramailla Koivuvaaran Lauttalammen maastossa. Unohtumattomia hikisiä kilometrejä upottavassa lumessa talvella ja elokuun hikisiä reissuja kesälaskennassa. Ainut pikataival oli se, kun vanhan kolmion aikana ei kehdattu kiertää Mäntysuota, vaan mentiin
yli. Kukaan ei painunut suohon, mutta kiire oli, ei edes keritty hilloja pahemmin katella, muusta luonnon kauneudesta puhumattakaan.

Paljon on riistan hyväksi tehty ja paljon on vielä tekemättä, mutta jo tällä työmäärällä on ollut nähtävissä, että seuran maa- ja vesialueilla on hyvä riistakanta, joten ei se työ ole hukkaan mennyt.

KILPAILUTOIMINTA

Seura järjesti kesällä 1984 ensimmäiset kilpailunsa. Lajina oli hirvenjuoksu ja kilpailupaikkana toimi Veihtiperän olympiastadion, paikka joka tulevina vuosina oli niin kesällä kuin talvellakin monen ankaran koitoksen näyttämönä. Kisaohjelmaan kuuluivat seuraavat lajit; montulla ammuttiin pienoiskiväärillä ja Jäkäläkankaan Lammasharjun maastoissa mentiin kuka juoksemalla, kuka uupumuksesta hoippuen kävelemällä, arvioitiin hiki silmiin valuen, kuinka kaukana on pahviset hirvenpäät.

Näitä kisoja käytiin ensimmäisenä kesänä Majovasuon riistapoikien kanssa seuraottelun hengessä, eli periksi ei anneta ja kyllä molemmat seurat pääsivät voiton makuun. Talvella kilpailtiin hirvenhiihdossa ja vuorovuosin aina vuoteen 1989 saakka näitä kilpailuja Majovasuon riistapokien kanssa yhdessä järjestettiin. Useimmiten kilpailun jälkeen oli nähtävissä, että Karjalaisen Jussi oli ajoittanut kuntonsa oikein niin kesä- kuin talvikisoihinkin korjaten voiton kotiin. Kilpailutoiminta em. tapaisena loppui vähitellen 90-luvun lopulla. On myös mainitsemisen arvoinen asia, että keväisin hirvenhiihdon yhteydessä hiihdätettiin kylän nuorisoa ja lapsia reilun kilpailun hengessä.

Pilkkikilpailut seura järjesti ensimmäisen kerran vuonna 1985 Veihtiperän lahella. Silloin oli kilpailijoita n. 80 kpl ja pääpalkinto oli pienoiskivääri. Sen jälkeen panostettiin palkintoihin ja mainontaan ja tulos oli nähtävissä, aina vuoteen 2000 saakka meillä on pääkilpailussa ollut yli 100 pilkkijää, viimeisinä vuosina osallistujia on ollut alle 100. Parhaimpina vuosina pidettiin ennen pääkilpailua kahdet iltapilkit ja vielä myöhemmin keväällä Kuusijärven kisat, ja olihan ne vielä kyläpilkit. Kyllä siinä touhua oli, ja oli onneksi innokkaita touhuajia. Seuran varainhankinnan osalta pilkit ovat vuosien saatossa näytelleet melkoista osaa. Parhaimpina vuosina, kun rahaa tarvittiin rakentamiseen ja muuhun toimintaan kisoista saatu tulo oli huomattava apu. Rintaa sen suuremmin röyhistelemättä voi sanoa, että me olemme järjestäneet yhdet Taivalkosken suurimmista, jollei suurimmat pilkkikilpailut v:sta 1986 aina vuoteen 2000 saakka.

Rhy:n järjestämiin kilpailuista on lähinnä otettu osaa seurojen väliseen kilpailuun ja muutamia kertoja myös henkilökohtaiseen kilpailuun.

MUU TOIMINTA

Em. lisäksi seura on touhunnut myös monenlaista muuta. Mainitsemisen arvoista on retket Oulun erämessuille yhteistyössä kalastuskunnan kanssa. Tällä tavoin on tarjottu jäsenille ja heidän perheilleen mahdollisuus yhteiseen virkistysretkeen. Erilaiset talkoot kuuluvat myös yhtenä osana toimintaan, myös rakennusurakoita on seuran toimesta tehty ja kiitos ripeän osaavan porukan niistäkin on hyvin selvitty ja työn jälki on saanut kiitosta jälkeenpäin.

PIENRIISTAN METSÄSTYS

Aktiivisesta metsästäjäjoukosta seuran jäsenistössä suurin osa harrastaa pienriistan metsästystä. Osa heistä keskittyy pelkästään kanalintujahtiin, mutta innokkaita jänismiehiäkin löytyy. Seura mailla on pienriistan osalta ollut alusta asti jonkinlaisia rajoituksia pyynnin osalta. Seuran ensimmäisenä toimintavuotena oli kanalinnut rauhoitettu kokonaan. Myöhempinä vuosina rauhoitettiin pyy useaksi vuodeksi seuran mailla. Viime vuosina on rauhoituksista luovuttu ja seuran jäsenille on asetettu kiintiöt kanalintujen osalta. Kesäkokouksessa v-92 rauhoitettiin Outojokivarren alue n.1000 ha pienriistan metsästykseltä, vain vesilintujen metsästys oli alueella sallittu. Alueen rauhoitusta jatkettiin aina vuoteen
1997 saakka. Kanalintukannat ovat seuran mailla vaihdelleet, on ollut hyviä vuosia ja huonojakin aikoja on eletty , seuran metsästävät jäsenet ovat kuitenkin ottaneet lintukannat huomioon ja huonoina vuosina on metsästetty vähemmän, jos ollenkaan. Vesilintujen osalta lähinnä Kortejärvi ja Kuuselan perällä Sulatukset ovat olleet paikkoja joista ” potunhöystöä” on varmimmin löytynyt. Monet jahdin aloitukset on Kortejärvellä vietetty isommallakin porukalla, aluksi Kenttäniemen törmällä nuotiota pitäen ja myöhemmin laavulla. Joskus on keitelty vain kahvit, joskus päästy maistamaan sorsapaistia. Sorsapaistista kun tuli kerran puheeksi otettua, taisipa muutamana vuotena joku kehua, että muuten tuli hyvää, mutta kun olis vielä ollut tinjamia sekaan mistä laittaa!

Muusta metsästyksestä sen verran, että Kortejokivarteen oli ilmestynyt patoja keväällä 2001, vesi uhkasi peittää alleen alavat rantametät. Majava oli ilmestynyt seuran alueelle. Kesäkokous antoi Karjalaisen Eerolle luvan hoidella majavat pois päiviltä metsiä vesittämästä. Eero teki työtä valtuudet saatuaan ja johtokunta sai nauttia majavapaistia Eeron vieraana elokuisen illan hämyssä.

HIRVIJAHTI

Ensimmäisenä syksynä 1984 Hirvilupia oli myönnetty 2 kpl. Oli lupa ampua aikuinen hirvi ja hirvenvasa. Ensimmäiseksi hirviporukan johtajaksi valittiin Martti Väyrynen. Toimintakirjan sivuilta löytyi ensimmäisestä jahdin aloituksesta pieni runon tapainen:

”On hämärät vielä nuo lokakuun aamut, mutta koululle rientää nuo punaiset haamut. Täyttyi miehistä äkkiä Vanhalan baari, kunnes pihalle kutsui johtaja vaari. Tutki luvat vielä tuo johtaja Martti, sitten katottiin karttoja ainakin vartti. Arvottiin vielä ajot ja passit ja riennettiin tappamaan hirvenmassit. Näin alkoi meillä se leilipääjahti, josta pitänyt poissa ei akkojen mahti.”

Kokemattomuutta vai mitä lie, mutta jahti näytti venähtävän odotettua pitemmäksi. Ajoja ja passituksia oli takana jo parilta viikonlopulta ja osin viikoltakin, kunnes kolmantena viikonloppuna alkoi tapahtua. Ajo Kisoslehon maisemissa tuotti vihdoin tulosta, vasa kaatui Rautiaisen Reijon ampumana 20.10 Viitasuon reunaan. Juhlavat olivat seremoniat, ryypittiin verta, osa kehua retosti, että hyvää on, osa yökki vesakossa ollen toista mieltä, tunnelma oli kuitenkin juhlava. Seuraava aamu oli tuskin valjennut, kun heti ensimmäisestä ajosta samalla seudulla Karjalaisen Olli paukautti komean uroshirven nurin. Uros meni hirviporukalle jakoon ja vasasta tehtiin käristys peijaisiin. Peijaiskäristys on siitä asti ollut joka vuosi perinteenä oli lupia vähän tai paljon, sillä peijaiset ovat tapahtuma, jolla muistetaan maanvuokraajia ja seuran jäseniä ja kootaan kylänväki yhteen ja tästä perinteestä me Kurtin Erässä emme koskaan luovu.

Hirvenmehtyy oli ensimmäisenä vuotena pelkästään ajometsästystä, vuoden 85 syksyllä saatiin jo ensimmäinen tuntuma koiran käyttöön metsästyksessä, kun Luukkosen Heinon Taru alkoi opetella touhuamaan hirvien kanssa. Syksyllä –86 alkoi tapahtua, kun Pitkäsen Veikko toi Humun porukan avuksi. Humun kautta meille valakeni, mitä se hyvä hirvikoira voi parhaimmillaan olla. Syksyt –86, -87, -88 ja .89 saimme kuunnella Humun jyhkeää haukkua. Viimeiset hirvet vanhukselle ammuttiin 19.10.89
Seimivaarasta, ja yhteensä niitä kertyi vähän vajaa 40 kpl meidän porukassa. Sen jälkeen oltiin n.10 vuotta lainakoirien varassa, kunnes alkoi valoa näkyä tunnelin päässä. Syksystä –98 on taas haukku raikunut, ensin tuli Aku, sitten Jehu ja sitten Bonzo ja Siru. Viimeiset jahtisyksyt on lähes yksinomaan metsästetty koiria apuna käyttäen. Hirvijahdit ovat olleet syksyn kohokohtia, monet tervaskannot on nuotiolla poltettu monta makkaraa on nuotiossa lämmitetty, monet selekäkeikkanaurut on naurettu Ne ovat olleet niitä yhteisiä elämyksiä, joita aina myöhemmin muistellaan. Raskaimmat muistot liittyvät syksyn –85 jahtiin, Kuuselan Teuvon äkillinen menehtyminen kosketti meitä jokaista. Se oli se sama syksy, kun Väisäs-Aatu herätti nallen talviuniltaan.

Hirven ammunta on jo luku sinänsä, mutta kun se pitää vielä haalata pois metsästä. Monet hiet on saatu vetohommissa, muisteluksia on monia, mutta jos paria tässä vähän muistelen. Kurtti Pertin ampuma hirvi Kortejärven rantaan taisi olla yksi kovimmista vetohommista tai jäi ainakin mieleen. Ajateltiin, että kyllä se hirvi huilaa hyvin, kun pannaan hirvi jäälle ja seipäällä avitetaan pysymään siellä, pysyihän se siellä, mutta jää ei kestänyt. Pitkä ja hikinen urakka oli kiskoa hirvi Kenttäniemeen, josta saatiin hirvi veneeseen. Toinen muistelus liittyy Jussin ampumaan hirveen lähelle Ristisuontaustaa. Vetomatkaa reilu 2 km, vetäjiä vain viisi miestä, lopulta alettiin melko uuvuksissa kyselemään apuvoimia lällärillä, kun oli 18 piikkinen nurin, eikä enää millään meinata jaksaa vetää hirveä. Tulihan sieltä apuvoimia, mutta meinasivat nakata meidät uupuneet vetäjät Hietasenojaan, kun huomasivat, että tappisarvelta oli pitänyt jo ruusukkeetkin
laskea, ennen kuin 18 oli saatu piikkimääräksi.

V:sta 1984 aina tähän päivään asti on hirvijahti ollut se syksyn odotetuin tapahtuma. Tähän päivään mennessä on Kurtin Erä toimesta harvennettu Taivalkosken hirvikantaa yhteensä 287 kpl. Kaikki kaadot on kirjattu seuran arkistoon ylös ja listat löytyvät myös majan seinältä, niissä on tiedot päivämääristä, ampujista ym. asiaan liittyvästä. Paljon on vedetty käsipelissä, käytetty traktoria ja moottorikelkkaa apuna. Niistä on ollut iso apu, kunnes viime vuosina olemme saaneet seurata, kuinka kevyesti raskaskin hirvi taluu, kun Tanen toimiessa hovikuskina hirvet on kuskattu metsästä pois mönkijällä. Uusi aika on ujuttautunut selekoseen..

MAJAN RAKENTAMINEN JA MUUT KIINTEISTÖT

25.5.1986 pidettiin ensimmäiset talkoot majan tiimoilta, lattioiden purkamista 3 tuntia on kirjattu listaan siltä päivältä. Ennen kuin siihen oli päästy, oli seura kevään –86 aikana ostanut vanhan hirsitalon, vuokrannut jakokunnalta tontin Outojokivarresta, ottanut pankista velkaa ja päättänyt, että rakennustouhuun riittää innokkaita tekijöitä ja maja on seuralle tarpeellinen. Kevään ja kesän –86 aikana pidettiin talkoita majan rakentamisen osalta paljon. Ensin oli vanha rakennus Kuuselassa purettava, lisäksi pohjan raivaus majatontilla ja soran ajo pohjalle työllistivät talkooporukkaa erittäin paljon. Yksinomaan majan pohjan tekemiseen meni hiekkaa 63 traktorikuormaa. Talkoista ilmoiteltiin porukalle
puhelimella 2-3 kertaa viikossa ja innokasta porukkaa riitti niin, että keskimäärin oli aina kymmenkunta innokasta tontilla touhuamassa. Purkutyöt Kuuselassa saatiin päätökseen 5.7 ja samana päivänä hirret siirrettiin Outojokivarren tontille. Tästä alkoi sitten varsin työntäyteinen urakka..

10.7 alettiin kasata hirttä toisen päälle ja jo 26.7 vietettiin harjannostajaisia. Ei niitä pahemmin juhlittu, vietettiin työn merkeissä. Elokuun 18 päivä oli mökki kasattu, ikkunat ja ovet olivat paikoillaan. Kolmisen kuukautta, satoja talkootunteja takana jätettiin maja odottamaan seuraavaa kesää, ja keväällä –87 homma jatkui. Kevään aikana oli sahailtu tukit lattialaudoiksi ja muutakin puutavaraa oli tehty. Muurari käväisi kesän alussa talossa ja tehdä näppäsi takan ja muut muuraukset ja ei mennyt touhussa kuin reilu viikko, siitä hommat jatkuivat sisustushommilla ja maja alkoi valmistua asuttavaan kuntoon. 14.8 –87 oli päivä, jolloin oli aika ottaa maja käyttöön ja mikäs sen parempi tapa kuin talkooporukan
saunailta. Olen kirjannut toimintakirjaan vuoden –87 lopulla jotenkin näin; ”Maja on valmistunut käyttökuntoon parissa kesässä, se on vaatinut seuran porukalta tuhansia talkootunteja, se on saavutus, jolle jokaisen vähänkin talkoohenkeä arvostavan tulee nostaa hattua ja korkealle, se on saavutus, jota ei millään voi rahassa mitata.” Aluksi majalla oli kaasuvalot ja lämmitysmuotona takka ja kamina. Lisälämmitystä saatiin vuonna 1989, kun seuran kiinteistöt liitettiin valtakunnanverkkoon. Eikä tässä vielä kaikki rakentamisen osalta, kun kerran vauhtiin oli päästy, nylkyliiteri rakennettiin 1988 ja talkoita riitti sinäkin kesänä. Koillissanomien toimittaja totesi lehtijutussaan elokuussa –88 näin;
”Kun puhutaan metsästysmajasta, on se Kurtin Erän osalta hieman harhaanjohtava nimitys, ennemminkin voisi puhua eräkeskuksesta, jossa on hotelli ja saaliin käsittelylaitos.” Kunnan rakennustarkastaja sanoi nylkyliiterin lopputarkastuksessa, että nyt pojat riittää rakentaminen tälle 2300 m2 tontille. Eipä Rikukaan kaikkea tiennyt, vielä sitä on tontille hyvin mahtunut varasto, kotalaavu ja kaksiovinen ”syötyjen leipien makasiini”.

Pitihän se majalle vielä nimi antaa ja kun kerta Outojokivarteen oli asetuttu tulihtoimaan, niin ristittiin maja
Ouvonmajaksi. Jätettiin pehmeä d tarkoituksella pois, se kun ei näissä selekosissa puhheeseen oikein taivu.

YSTÄVYYSSEURATOIMINTA

Ystävyysseuratoiminta sai alkunsa vuonna 1994, kun Kiskonjoen mts:n miehet Kasper Maunula ja Timo Tanskanen ollessaan vierailulla Kurtissa Perälän Unton mökillä ottivat yhteyttä ja esittivät seurojen välisen ystävysseuratoiminnan aloittamista. Tuumasta toimeen, vuoden –94 vuosikokouksessa asia päätettiin ja siitä eteenpäin tämä seurojen välinen yhteistoiminta on jatkunut molemminpuolisen kanssakäymisen merkeissä vierailuilla toistemme luona.Vuonna 2000 seurojen välille kehiteltiin yksissä tuumin kilpailu, lajeina pilkkikilpailu Kurtinjärvellä, moniottelu Polvijärvellä sisältäen ammunnan, arvioinnin ja tikanheiton ja molempien seurojen riistanhoitotyön. Ikuisesti kiertävän kiertopalkinnon kisaan lahjoitti Kasper Maunula, Kasperin teeripyssy, lukollinen vanha haulikko voitettiin ensimmäisenä vuonna Ouvonmajan seinälle, tällä hetkellä se on Kiskonjoen majalla. Ja kun Kasperi kerran lahjoitti kiertopalkinnon, totesimme molempien
seurojen edustajat yksimielisesti, että seurojen välisen kilpailun nimi on KASSUN KUPPI.

LOPPUSANAT

Paljon on tapahtunut 20 vuoden aikana Kurtin Erä ry:n toiminnassa, paljon jäi sanomatta, monta tarinaa kertomatta, moni asia jäi huomioimatta. Kaikilla meillä näinä vuosina tekemisessä mukana olleilla on nämä asiat tuolla sielumme sopukoissa, palaamme aina joskus menneeseen, tervastulille, hirvijahtiin, moniin yhdessä koettuihin asioihin.

Edesmennyttä kirjailijaprofessori Kalle Päätaloa hieman muuntaen lainaan tähän lopuksi.
”Jos tuolta ylhäältä ilmestyisi jokin korkeampi voima, kysyisi minulta haluanko aloittaa kaiken tämän alusta, joutuisin kysymään, pitääkö meidän kaikki sama tehdä uudestaan, vuodattaa kaikki samat hikipisarat, rakentaa maja ja kohdata muutkin vaikeudet, mutta elää myös ne yhteiset ilon hetket, ja jos vastaus olisi kyllä, vastaisin kysymykseen; iliman muuta, vaikka heti alettaisiin, tämän porukan kanssa uskaltaa alakaa mihin vain.”

Tämä sivusto on osa rhy.fi -palvelua